Joulu 2017

Näin se vaan vuosi taas lähenee loppuaan. Joulu on taputeltu ja on hyvä aika alkaa sulattelemaan jouluruokia.

Tämä joulu olikin Auroran ensimäinen. Hän sai joulun viettää molempien mummojen, papan, tätin, enon ja tietenkin äitin ja isin kanssa.

Todella reippasti Aurora jakso ihmetellä kaikkea jouluun liittyvää.Oli meidän kanssamme joulupöydässä ja maisteli kaikkea mitä me aikuisetkin söimme. Välillä piti tietenkin ottaa pikku nokoset, että jaksoi aukoa lahjoja.

Hän sai todella paljon lahjoja. Oli mummu ja tätskä vähän innostuneet.

Suurimpana lahjana neiti sai uuden turvaistuimen. Nyt hän vihdoin mahtuu toppapuvun kanssa matkustamaan niin että ei kiristä mistään.

Mä taas sain suurimmaksi lahjaksi lahjakortin prismaan. Kortissa käskettiin pitämään jalat lämpöisinä. Ostin siis itselleni uudet talvi kengät. Nyt en enää liukastu eikä varpaatkaan palellu.

Uskoisin että samin suuin joululahja oli meidän kaikkien yhteinen plääni. Hän siis pääsee Hollywood undeadin keikalle. Hän saa myös yöpyä Tampereen hotelli tonrissa. Aki lähtee Samin mukaan, saa nähä mitä tapatuu.. tuolla kaksikolla ko aina sattuu ja tapahtuu.

Kävimme myös aamupäivästä Tepon haudalla,


Ajattelin tehdä lahjoista kuvien kanssa sitten  erillisen postauksen.

Tässä vielä kollaasi meidän joulusta. Kiitos kun luit!

~Laura~

Vanhojen muisteluja

Voi herranjumala!

Selailin juuri vanhaa blogiani joka on piilossa muilta. Kuvat olivat älyttömän pieniä, Tekstiä oli vaikea lukea fontin takia ja kirjoittaminen oli todella hutaistua. Myös kuvat olivat yhtä pikseli mössöä.

Naureskelin ääneen että kuinka olen kehdannut tuollaisia postauksia julkaista joskus. Noo ehkä olin siihen aikaan vielä hyvin kokematon kirjoittaja. En väitä että olisin vieläkkään mikä hyvä kirjoittaja mutta kehtittynyt olen huimasti.

Toinen mikä minua huvitti oli blogini banneri. Vanhan blogini banneri oli siis todella korkea ja todella leveä.
   En tainnut olla silloin vielä tutustunut netti sovellukseen nimeltään picmonkey.

Mutta joo jos katottais vielä kuvia sieltä vanhan blogini puolelta niin saatte tekin naurahdella.

Ensimäisenä vanhan blogini banneri. Tästä saa hieman osviittaa että banneri on aivan liian suuri. Ainakin omasta mielestäni.

Kuten huomaatte.. teksti on vaikea lukuista ja kuvat pieniä. Jopa minulla on vaikea lukea omaa blogiani. Ei uskoisi kun on sen itse kirjoittanut.

Ja tästä. Minun ihan ensimäinen blogi postaukseni. Vähän tekstiä joka on vaikea lukuista fontin takia ja varmaan paljon kielioppi virheitäkin löytyy (vielä nykypäivänäkin). Eikä kuviakaan näy.

Pieni ja lyhyt ytimekäs postaus kera muutaman kuvan. Ei sitä joka kerta jaksa jotain pitkää kirjoittaa.. eihän?

Palataampa taas seuraavassa postauksessani. Näkemiin!

~Laura~

Mitä kemissä? Osa 1

Heipsan!

Innostuin siitä edellisestä kemi postauksesta niin että päätin tehdä toisenkin. Tosin minulla oli aluksi hieman haastava keksiä millaisella mallilla tällä kertaa tämän tekisin ja kirjoittaisin. Keksin tavan vasta kun olin käynyt kuvailemassa ympäri kemiä vähän sitä sun tätä.

Kävin siis eilen 18.10.2017 kuvailemassa siellä ja täällä.

Aloitetaanko?

Ensimäisenä kävin sisäsatamassa. Hurjasti on hiljentynyt paikka. Muutaman ihmisen taisin nähdä kävelemässä ja joitain autoja ajoi ohitseni. Vaikka meren rannalla oltiin niin tuuli ei ollut kova mutta sitäkin kylmempi se oli. Meinasi olla kädet jäässä kuvauksen jälkeen. Ehkä laitan ensikerralla hanskat käteen.

Toisena kävin sitten Takajärven rannalla tai ainakin siinä lähellä. Kävi todella hyvä tuuri kun kaksi joutsenta oli sielä vedessä uiskentelemassa. Kait nekin kohta lähtevät etelää kohen.

Taisin kesällä kuulla että takajärvellä on tämä ulko kuntoilu paikka. Oli todella siistin näköisiä laitteita. Kyllä siellä kesällä saa tehtyä vaikka mitä. Kannattaa ensikesänä käydä kokeilemassa.

Viimeisenpänä kävin Hepolassa kala-altailla. Viime kerrasta oli pitkä aika. Sinne oli ilmestynyt mukavan oloinen keinu ja pöydälle katos. Olen tosiaan kerran käynyt täällä paistamassa makkaraa ja suosittelen kaikille lämpimästi käymään täällä.

Ehdotella saa mitä haluaisit nähdä lisää Kemistä minun silmin. Käyn kuvailemassa ja kirjoitan kun aikani lapsielämältä sen sallii.

Kiitos kun luit!

~Laura~

Vauhdikkaat 6 kuukautta

Tasan kuusi kuukautta sitten syntyi meidän kaunis tyttömme. Aika menee ihan hurjan nopeaa ja toi neiti on oppinu joka päivä jotain uutta.

Hän on oppinut istumaan, hieman horjuvasti vielä kylläkin. Konttaus asento on jo ns. täydellinen mutta vielä ei olla tajuttu että käsiä liikuttamalla pääsee eteen päin.

Aurora 6kuukauteen on mahtunut jo paljon.

Ensin hän syntyi ja oltiin viikko sairaalassa, bakteeri epäilyn vuoksi. Siitä jonkin aikaa eteen päin hän sai nimensä. Noin pari viikkoa sen jälkeen hän oli mukanamme hautaamassa enoaan jota ei tule koskaan näkemään muuta kuin kuvista.

Hautajaisista noin kuukausi eteen päin hän sai kouristus kohtauksen joka todettiin epilepsiaksi. Hän joutui melkein kolme viikkoa olemaan sairaalassa. Kun kotiin päästiin niin sairaalassa käytiin kontrolleissa kahdesti viikkoon. Joka sairaalla kerralla otettiin verikoeet, pissanäytteet ja verenpaineet.

11.9 lähettiin Ouluun tarkempiin tutkimuksiin. Saatiin selville että vaikka päälle päin ei näkynyt mitään niin unen aikaisia ylimääräisiä sähköpiikkejä aivoissa oli vielä. Alotettiin epilepsia lääkkeet.

Kaikesta näistä huolimatta neiti on saanut paljon rakkautta ja huolenpitoa. Loistavaa hoitoa länsipohjan keskus-sairaalassa. Apua ollaan myös me vanhemmat saatu. Niin sukulaisilta kuin ammattilaisilta.

Ja mikä ihaninta neitistä ei päälle päin nää että olisi epilepsia. Hän hymyilee, nauraa, syö, nukkuu ja juttelee hyvin. Ihan niinkuin kaikki oman ikäisensä.

Asiasta toiseen meillä muutes syyän todella hyvin sekä hedelmä että vihannet/liha pilttejä. Myös nokkamukin käytön neiti huomasi heti. Sormiruokailuakin ollaan jo hieman kokeiltu.

Mutta tässäpä tämä mitä kerrottavaa minulla oli neitistä.

Kiitos kun luit!
~Laura~

Instagram #2

Hellouta vaan. En tähän väliin oikein keksinyt muuta postausta joten päätin tehdä tämän instagram #2 nyt.

Taidan laittaa ekaksi aika ensimäisiä postauksia mitä olen ikinä instaan lisännyt.

Nämä ovat kolme ensimmästä kuvaani instassa.. huhhhuh. Olin tuohon aikaan lukiossa eli vuosi oli 2013.. siitä

 Tykkäilin silloin ja tykkäilen kyllä nykyäänkin kuvailla vähän sitä sun tätä.

Tästä kuvasta mulla ei oo hirveesti mitään sanottavaa kuin se että olin tuolloin paljon laihempi mitä olen nykyään.


Sitten niitä intagramin keskivaiheilta olevia kuvia... hmm.. mitähän sieltä löytyy?

No ainakin on hiusten väri muuttunut tummempaan ja lävistyksiä tullut muutama lisää. Tossa vikassa kuvassa on minun edesmennyt kissani Kirppu. Hänet jouduttiin lopettamaan päivää ennenkuin täytti vuoden. Hänellä oli syöpä massussa. Näissä kuvissa tosiaan olen muuttanut jo Sieppijärveltä kemiin eli elellään vuotta 2016.

Olen todella paljon tykännyt laittaa instaani kuvia itsestäni. Yleensä sinne pääsee vain omasta mielestäni parhaat kuvat.



Ja nyt niihin uusimpiin kuviin..

Täällä meillä onkin jo kuvia meidän tyttärestämme. Isätytär kuva ja mun meikkikokeilu kuva. Kokeilin viimeisessä kuvassa siis ekaa kertaa ikinä tekoripsiä.

Ekassa kuvassa niinkuin nääkykin on likan 5kk kuva. Toisessa hän näyttää kuinka hienosti nostaa itseään ja viimeisessä oltiin sairaalassa kontrolli tarkastuksessa ja meikäläinen innostu leikkimään snapcaht filttereillä.

Tässä on meikäiläisen uusimmat kuvat. Ekassa kuvassa kokeilin uutta huulipunaani. Toinen kuva on muisteloa siihen ko Aurora oli viikon ikäinen. Viimeisessä kuvassa on aivan huippu muki minkä löysin tokmannilta.

Mutta tässääpä tämä tällä kertaa.

Kiitos kun luit!

~Laura~

Ihmeen saapuminen

Olen joskus aikaisemmassa postauksessa meinannut kirjoittaa synnytyskertomuksen. (rumpujen pärinää) tsädääm! Nyt minä siitä kirjoitan. Näin alkuun on pakko sanoa että ihan kaikkea en varmaan muista koska synnytyksestä on kuitenkin jo melkein kuusi kuukautta ja osa ajasta sairaalassa meni lääkehuuruissa.

Mutta yritän kuitenkin parhaani muistaa miten asiat meni.

Aloitetaan?

11.4.17

Menin illalla n. klo 21.45 länskään liikehälytyksen vuoksi eli siis en saanut lapsen liikkeitä tuntumaan tarpeeksi tietyn ajan sisällä. Minut otettiin käyrille ja siellä näkyi että kaikki on hyvin. Kotiin minua sieltä ei kylläkään enää päästetty koska seuraavana päivänä oli käynnistys ja nähtiin parhaimmaksi että jään jo tiistai iltana sinne.

12.4.17

Sain aamupalani joskus kahdeksan aikaan ja sain siinä samalla itselleni myös huonetoverin joka oli uudelleen synnyttäjä. Joskus aamulla kymmenen aikaan sai ensimmäisen murusen siitä käynnistys pilleristä (en muista nimeä). No siinä aikaa kului ja mitään ei tapahtunut. Söin ja katsoin telkkaria siinä sitten. Taisin käydä myös suihkussa selkäkivun takia. Noin kolmen aikaan sain sitten toisen murusen siitä pilleristä. Seuraava meinattiin antaa seitsemän aikaan mutta mulla oli jo jonkin laiset supistuksen niin sitä ei sitten annettukkaan.  Noh supistuksen muuttuivat selkäpoltoiksi ja se oli perseestä.

   Tosiaan Samikin oli länskässä minun seuranani mutta hän lähti illalla joskus yhdenksän aikaan kotia. Siinä sitten selkäpolttojen kanssa yritin nukkua mutta eihän siitä tullut mitään. Ajatteliin hieman hieroa selkääni jos se olisi vaikka helpottanut. Hetken selkääni hierottua kuului tämän "Poks" ääni. Siinä vaiheessa en vielä tajunnut mikä se oli joten päätin lähteä suihkuun. Kerkesin juuri ja juuri suihkuun ko alko tuntua että kusen alleni. Aloin miettimään että kyllä mä vielä hetki sitten sain pietettyä vessa hätääni. Siinä hetken suihkussa oltuani alkoi hirveät supistuksen ja minusta tihkui nestettä enkä saanut pietettyä sitä joten soitin hoitaja kelloa ja kerroin että mulla tais mennä lapsiveet.

   Hoitaja käski minua tulla huoneeseen, että hän tarkastaa mitä sen ja kappas keppanaa se on lapsivettä. Kello oli silloin noin puoli kaksitoista yöllä.
   Taisin ensimäisenä soittaa äidilleni että mulla meni lapsivedet. Vasta sen jälkeen soitin Samille että tuukkos takasin tänne länskälle mulla meni vedet.

   Seuraavat kaksi tuntia olivat tuskaa ko supparit oli niin kovia. No kahen aikaan pääsin sitten saliin. Siellä tarkastettiin paljonko olin auki.. en ollut kuin 1,5cm. Kivut kyllä loppuivat saman tien kun sain epiduraalin ja kohdunkaulan puudutteen. Siinä sitten nukuin aamu viiteen tai neljään asti kunnes mulla alko oleen semmonen olo että vasenta persposkessa vetäis suonta. Soitin sitten kätilön siihen paikalle joka si tokas että joo ei täällä enää mittään oo, sulla on paikat ihan auki.

   Lapsen pää oli hieman korkealla vielä niin oottelin siinä sitten että se laskeutuis.Välillä kätilö kävi kyselemässä vointia ja sitä että haluaisinko alkaa ponnistamaan. Taisin joka kerta vastata että ei mulla mikään kiire vielä ole. Ai niin ja sami tosiaan nukkui jonkun aikaa sängyssä joka hänelle sinne saliin tuotiin, mutta hän joutui siitä jossain vaiheessa kuitenkin siirtymään keinutuoliin nukkumaan.
   Aamulla sitten joskus puoli yhdeksän aikaan sanoin kätilölle että voisin alkaa ponnistamaan niin saisi tämän pois alta ja lapsen maailmaan.

  Mitä papereista luin niin aloin ponnistamaan 8.35. Kun 45min oli mennyt niin siihen tuli toinen nainen joka avusti synnytystä painamalla minua mahasta koska mulla alko voimat oleen vähissä. Ensimmäisellä avustuksella likka ei vielä tullut mutta toisella kerralla hän tuli kuin raketti.
   Muistan kun kätilö sanoin että älä enää ponnista. Lapsemme oli maailmassa. Sain hänet heti rinnan päälle ja sanoin Samille "Siinä hän nyt on". Voi hitsi ko unohtelen asioita. Tosiaan oli se Samiki salissa.. Hän tosiaan nukkui kun aloin ponnistamaan ja heräsi kesken ponnistamisen. Kätilö oli kysynyt että herätetäänkö isäkin. Olin muistaaksen sanonut että "ei tarvii, kyllä se siitä herää". Sami tosiaan pysytteli sivulla koko synnytyksen ajan. Hän antoi minulle vettä aina ponnistuksien välissä.

Tyttäremme syntyi siis 13.4.17 klo 9.21. Pituutta hänellä oli 50cm ja painoa 3660g. Apgar pisteet 9-9-9.

Pahoittelen hyvin sekavaa tekstiä ja sitä että siitä puuttuu paljon, mutta siinä on kaikki mitä muistan. Onhan siitä jo kuitenkin aikaa.

Kiitos kun luit.

~Laura~

En tiedä mitä sanoa

Tän postauksen aiheena piti olla Aurora 4kk ja sisältää hirveästi kuvia, mutta valitettavasti asiat muuttuu.

Sunnuntaina 6.8 Aurora sai kouristus kohtauksen. En silloin vielä tiennyt mikä se on ja ajattelin seuraavana päivänä tarkkailla tyttöä tuleeko niitä lisää. Kyllä niitä tuli. Eka tuli päivällä jonka jälkeen soitin äidilleni ja kysyin mitä nää vois olla ja mitä teen. No hän käski katsomaan sen päivän että tuleeko niitä lisää ja millaisia ne tarkkalleen ovat. Tein niin ja illalla hänelle tuli ennen nukkumaan menoa taas uusi.

Yön hän nukkui todella levottomasti mikä on Auroralle hyvin epänormaalia. Hän nukkuu joka yö todella hyvin ja rauhallisesti.

Tiistai aamuna hänelle tuli 6-7 väliin ensimäinen sen päivän kohtaus ei kovin voimakas eikä kovin pitkä kestoinenkaan, joten päätin että soitan neuvolaan sen puhelin ajalla eli 11-12. En kyllä vain jäänyt odottamaan niin pitkäksi aikaa koska seuraava kohtaus tulikin jo vähän jälkeen yhdeksän ja se tuli voimakkaana ja tuntui että se ei loppuisi ollenkaan. Soitin melkein samantien länskän päivystykseen ja kerroin heille kaiken mitä olin havainnut. He käskivät tulla heti kun vain pääsisin ja onneksi pääsin sinne todella ripeästi.

Sairaalaan päästyäni meni triagen kautta johonkin huoneeseen jossa häntä tutkittiin alustavasti. Sen jälkeen menimme lasten vuodeosastolle jossa emme kerenneet kovin kauaa olla kun lähdimmekin jo aivokäyrä filmeille eli eeg:hen. Saimme jopa yhden kohtauksen tälle filmille. Sen jälkeen siirryimme takaisin lasten osastolle ja jäimme odottelemaan tietoja.

Sitten tuli äidin yksi kamalimmista hetkistä. Aurora joutui jäämään osastolle ja minä lähdin kotiin, tietämättömänä mitä hänelle kävisi ja mitkä olisivat tulokset. Olisin tietysti saanut jäädä sairaalaan yöksi, mutta en olisi saanut sielä ollenkaan unta joten totesin että minun on parempi mennä kotia nukkumaan ja tulla likan tueksi hyvin nukkuneena.

Seuraavana päivänä sain varmistuksen.. hänellä on vakava epilepsia, mutta luojalle kiitos se ei ole hengenvaarallinen. Todella suuri kivi vyöryi pois sydämeni päältä kun kuulin sen. Hän kävi myös aivokuvauksissa, keuhkokuvauksissa, magneettikuvissa. Häneltä otettiin myös verikokeita ja pissanäytteitä.

Kortisoni kuuri aloitettiiin torstaina eli sitä on annettu nyt kolme kertaa. Sitä annetaan joka toinen päivä kahden viikon ajan.

Harmillista on vain se että me emme Samin kanssa tiedä milloin saamme pikku prinsessamme kotiin. Ikävä on iltaisin tosi kova kun ei ole sitä omaa lapsen kanssa kehitettyä rytmiä. Ei ole se pienokainen tuhisemassa tossa omassa pinnasängyssään tai heräämässä aamulla iloisena ja ihanan hymynsä kanssa.

Voimia minulle antaa se että vaikka likalla on epilepsia ja hän on sairaalassa niin hän jaksaa hymyillä ja nauraa... olla siis oma ihana itsensä. Vaikka ikää hänellä on vasta 4kk niin hän jakaa positiivista energiaa kaikille ja näyttää siltä kuin hänellä ei mitään epilepsiaa olisikaan. Äitin ja isin reipas prinsessa.

Onneksi kohtauksia ei ole tullut nyt. Viimeisimmät ovat tulleet perjantaina 11.8 toinen kesti alle 2min ja toinen alle 1min.

Hän voi oikein hyvin ja on osaavissa käsissä. Hänen kanssa on joku koko ajan eli siis hän ei ole sekuntiakaan yksin. Aamulla taas nään prinsessani.

~Laura~

Born to run

2.8.1997, klo 00.02 tämä tempperamenttinen tyttö rääkäisi ensimäisen kerran. Ensimäisestä hengen vedostani on jo 20 vuotta. Nuihin vuosiin mahtuu paljon..
   Lapsena olin kiltti ja kuuntelin vanhempiani.. kunnes tuli teini-ikä tälle neidille. Valehtelin vanhemmilleni ja olin myöhään ulkona. Väitin myös että olen jossain missä en todellakaan ollut. Olin myös masentunut 14-18 vuoden välissä.. tietenkin se vieläkin minua vainoaa, mutta ei enää niin että vahingoittaisin itseäni.
 
Olen perheemme nuorin ja vanhempani ovat eronneet kun olin ihan vauva. Näin tarkemmin ko miettii.. olin lapsena ihan isin tyttö.. en olisi koskaan halunnut tulla äitini luokse viikonlopun jälkeen. Isä joutui jopa huijjaamaan minua, että lähetään kauppaan. Todellisuudessaan hän toi minut äitin luo ja itkin silloin isän perään.

Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minusta tuli äitin tyttö. En viihtynyt enää isäni tykönä.. suurimmaksi syyksi siksi että siellä oli tylsää.

Äitini kanssa minulla oli hieman vaikeuksia kun olin 16-17 vuotias. En kertonut vanhemmilleni mitään ja luottamushan siinä meni. Hmm.. nykyään soittelen äidille joka päivä vähintään sen kerran. Kysyn häneltä kaikkiin pieniinkin asioihin liittyen kysymyksiä tai hänen mielipiteitään asioihin.

 Näin ns. vanhemmalla iällä huomaa, että ei ne vanhemmat ihan turhan takia mäkätä ja toistele asioita. Olen kiitollinen siitä miten äiti on jaksanut minua sen 20 vuotta ja kuinka hän on minua opettanut elämään omaa elämääni. Kiitos siis äiti sinulle, tiiän että sä luet tän.

 Ja huomaa että en höpöttele turhaan siitä että olen kiitollinen äidilleni. Olen ottanut äitiini liittyen tatuoinnin. Joka kertoo siitä että äiti on aukaissut oven elämääni ja opettanut miten maailmassa eletään. Se on myös suuri kunnian osoitus siitä kuinka ylpeä olen äidistäni ja en pelkää näyttää sitä.

Palataanpa nykyhetkeen.

Olen siis nyt 20 vuotias, kihloissa ihanan miehen kanssa. Tämän miehen kanssa minulla on suloinen tyttö joka on nyt 3,5kk vanha. Mieheni porukat ovat minulle kuin oma perheeni.. tuntuisi kuin olisin tuntenut heidät aina. Heidän kanssa voin olla oma iteseni.. Ei tullut hirviö anoppia niinkuin joillekin tulee. Ai niin onhan meillä tosiaan kaksi ihanaa kissapoikaa jotka ovat minun vauvvoja myös.

Tähän lopuksi voin vain sanoa.. En olisi näin vahva, itsevarma ja sosiaalinen ilman perhettäni ja kaikkia ystäviäni joita minulla on ympäri suomea.. Nyt minulla on haaveita.. haaveita jotka ovat jonkun kanssa yhteisiä ja aijon tehdä kaikkeni että ne haaveet toteutuvat.. vaikka siihen meneekin aikaa..

 *puspus* tähän lopuksi vielä kuvia eiliseltä.

~Laura~

Mahdollisuus vai Menetetty tapaus ?

Tämä on se pitkä projekti josta teille viime postauksessa kerroin. Eli siis olen kysynyt facebookissa kahdesta eri ryhmästä mietteitä. Olen myös lähettäny yrityksille viestejä ja kysynyt heiltäkin..

Ai mitä olen kysynyt?    Kysymykseni kuului näin -->

Mitä hyviä ja huonoja puolia kemissä on? Mitä kemissä voisi parantaa?

Sain todella paljon kommentteja siihen nähden mitä odotin. (Sain myös yrityksen näkökulman asiaan)

Aloitetaanko vaikka niillä hyvillä ja positiivisilla asioilla?

Kemi on hyvään suuntaan kehittynyt pieni kaupunki. Maalaukset mitä kemiin on maalattu ovat piristäneet kemin katukuvaa. Sisäsatama on saanut paljon posiitivista palautetta.
   Kesällä sisäsatama kukoistaa yhdessä monen moisen teranssin kanssa. Meri on myös monen mielestä hyvä, kesällä siellä voi meloa kanootilla tai purjehtia veneellä. Talvella meren jäälle tehdään hiihtolatu.

 Jos joku muistaa tämän teranssin nimen niin olisin kiitollinen jos kertoisitte.

Minigolf rata ja kukkia kaunistamassa sisäsatamaa.

 Jos väsy iskee kesken matka, etkä halua mennä teranssille niin satamasta löytyy myös paljon penkkejä joille istua.

 Jos en väärin muista niin kuvassa on Katariina laiva, saa korjata jos olen väärässä.

 Rantamakasiini

 Jähti laiva katariina

 Myös joulupukin konttori löytyy kemin sisäsatamasta.

 Sotalapsi patsas

 Nuotta johon myös koirat ovat tervetulleita.

 Satama.

 Sataman tähti

 Kyltti jossa kemin paikkoja ja kuinka pitkä matka mihinkin on.

Botnian tehdas näkyy myös kauniisti satamaan.

   Kemissä autoilijat osaavat väistää suojatielle astuvaa kävelijää. Tämän olen myös itse huomannutkun olen kemin kaduilla kävellyt.
   Kesäisin aukeava liikennepuisto on saanut myös osansa posiitivista kommenteista. Siellä on ystävällistä henkilökuntaa ja paljon puuhaa lapsille ja jos sade sattuu yllättämään niin toimintaa on silloin Sarjakuvakeskuksen toisessa kerroksessa.

 Liikenne puisto on saanut liikenne ympyrän.

 Urban park mansikkanokalla

   ”Kiikkeli eli metsä lähes keskellä kaupunkia. Vaikka äänet tavoittavat metsikön, on tunne siitä, että olisi kauempanakin korvessa” on erään kommentoijan mielipide.


Tässäpä oli näitä ryhmistä keräämiäni positiivisia ja hyviä asioita kemistä.

Seuraavana voitaisiin ottaa haltuun kemin huonoja puolia.

Tämän olen myös itse huomannut, siis julkinen liikenne huono varsinkin viikonloppuisin. Okei, ei me asuta missään helsingissä missä menee bussi tai raitiovaunu n. viiden minuutin välein. Siltikkin vuoroja joka suuntaan voisi olla hieman enemmän.
   Tyhjiä vuokra-asuntoja paljon tyhjillään. Miksi näitä vuokra-asuntoja ei kunnosteta ja laiteta vuokralle? Onko niille asukkaita ? Vai onko moni joutunut muuttamaan esimerkiksi keminmaahan tai tornioon kemin vuokra-asuntojen vähäisyyden vuoksi?
   Jalkakäytävät huonossa kunnossa, myös jotkut autotiet täynnä kuoppia tai muuten huonossa kunnossa. Tähän asiaan liittyen..Miksi kaupungin jalkakäytäviä ei puhdisteta kunnolla pikkukivistä? Kävin tässä yksi päivä rullaluistelemassa ja meinasin melkein koko ajan lentää naamalleni kun rullani tökkäsivät pikkukiviin.
   Kysymykseni kuuluu myös että kun jostain otetaan pätkä maantietä pois niin miksi siinä menee niin julmetun kauan laittaa uutta asvalttia päälle? Esimerkiksi oklaholman ja luhtatäikönkadun risteyksessä on aivan jäätävä kuoppa mikä ei tunnu kivalta yhdessäkään autossa. Siinä kuopassa on viellä kaiken lisäksi isoja irtokiviä.

Oklaholman ja luhtatäikönkadun risteuys.

Noh.. Eipäs mollata enemään vaan kerrotaan seuraavana mitä kehitysideoita sain kemille.

Vaikka kemissä on upea kulttuurikeskus jossa mahtavia esityksiä niin siltikkin kulttuuri juttuja kaivattaisiin lisää. Kesällä tilanne on hyvä, mutta syksy ja talvi ovat aika hiljaisia.
   Koirapuisto. Tämän paljon tunteita nostattava aihe. Joidenkin mielestä koirapuisto on pieni, mutta joidenkin mielestä se on iso, verrattuna isompien kaupunkien koirapuistoihin. Miksi tämän on  tunteita nostattava asia? No koirapuiston tilaa leikattiin kun siihen rakennettiin rivitaloja. Moni varmaan miettii että tuleeko kemiin uutta koirapuistoa jos nykyisenkin päälle rakennettaisiin asuintaloja? Jos uusi tulisi niin milloin ja mihin?
   Näin itsekkin perheellisenä voin yhtyä tähän kommenttiin että lasten leikkipuistoja lisää. Tähänkin herää kysymys alkaako kaupunki korjaamaan tai lisäämään leikkipuistoja jos ne tuhotaan?
   Myös sauvosaaren urheilukenttä sai kommenttia. Sen aitaa pitäisi korjata ja tää herätti munkin mielenkiinnon, että miksi sauvosaaren jalkapallo verkot ovat aina lukossa että ei voi potkutella palloa ?
   Meillä kemissä on myös hieno kävelykatu joka on saanut sekä negatiivista kuin posiitivistakin palautetta.. Mutta suurempi kysymys kuuluu kuinka me saamme kävelykadun hereille ja kukoistamaan? Kesäisin se on tyhjillään(Paitsi tapahtumien aikaan jotka sijoittuvat täiköntorille tai kävelykadulle) kun kaikki ovat rannassa ja talvella.. no talvella se vain on tyhjillään. Jos en väärin muista niin yöttömässä yössä kävelykatu herää ja on täynnä erillaisia telttoja ja upeita ihmisiä.

Easy living in Kemi viikolla tehtiin kävelykadulle kaksi ihananan värikästä räsymattoa katuun.

   Ja viellä yksi asia mikä minustakin olisi hienoa jos kemissä olisi sellainen.. eli eläinlääkäri asema. Muistaakseni kemissä on joskus ollut sellainen, mutta miksi se muutti pois? Ja olisiko sille tarpeeksi asiakkaita että sellainen asema pysyisi pystyssä?

Tosiaan .. sain myös yrityksen näkökulman näihin kysymyksiin. Nämä vastaukset ovat siis matkailu alan yrityksen vastauksia ja näkökulmia, tietenkin jonkun toisen yrityksen näkökulmasta tai yksittäisen ihmisen mielestä asia voi olla toisin.

Yritykselle siis esitin saman kysymyksen että mitä hyviä ja huonoja puolia kemissä on ja mitä kemissä voisi parantaa?

Vastaus jonka sain matkailu alan yritykseltä oli pitkä ja poimin sieltä mielestäni tärkeimmät asiat. Yritän kirjoittaa niin että en ihan kopioisi heidän vastaustaan, mutta koska tekstin tuottaminen  on minulle joskus vaikeaa niin olen joutunut myös kopiomaan suoraan suurimman osan lauseista.

Matkailu ala kertoo meille kemistä näin.. -->

Matkailullisesti luonto ja olemassa olevat ainutlaatuiset matkailukohteet, -tuotteet ja -palvelut ja niiden koko aikainen kehittyminen on tärkeää.
  Harva Kemin kokoinen kaupunki houkuttaa kansainvälisiä matkailijoita samassa mittakaavassa. Tänne on aikanaan tehty hyvin rohkeita päätöksiä. Niistä loistavia esimerkkejä ovat Jäänmurtaja sampon risteily toiminta ja lumilinnan rakentaminen.
   Näiden ja muiden palveluiden kehittäminen on edelleen hyvin tärkeää.

Kemissä on myös useita sekä matkailu-, että vähittäisekaupan ja palvelualan, joissa panostetaan palvelun laatuun ja hyvään valikoimaan. Näistä edellämainituista asioista hyötyvät paikalliset, ympäristön asukkaan ja matkailijat.

Alueellamme on myös hyvin vahvaa teollisuutta, joka panostaa myös luonnonsuojeluun ja vastuulliseen toimintaan.Teollisuudella on meille myös hyvin merkittävä taloudellinen arvo.
   Perämerenkaaren alueen teollisuus on yksi suomen merkittävistä vientituotteista. Osuus viennistä on melkein 10% BKT:sta. Se on myös suuri työllistävä ja imagollinen tekijä.

Kemin liikenneyhteydet ovat pysyneet hyvinä. Lentokenttä, ratatie, maantie ja meriliikenne.
   Lapin läheisyys, yötön yö, rajaton raja ruotsin kanssa ovat myös tämän alueen erikoisvahvuuksia.

Kemiläinen asenne - "Kemistä oon ja kehtaan sen sanua" - On rehentelemätön, mutta ylpeä juuristaan, ja se näkyy ihmisten arjesta.

Haastena matkailu ala näkee väestön ikääntymisen ja väestön vähenemisen. Nuoret muuttavat opiskeluiden ja töiden perässä isommille paikkakunnille.

On myös mahdollisuus paluumuuttoon, mutta se vaatii koulutusmahdollisuuksien kehittymisen ja työpaikkojen lisääntymisen.

 Metsäbotnian tehdas.

Tähän loppuun haluan vielä kiittää teitä kaikkia jotka kommentoitte faceookissa, kaverilleni joka antoi minulle tämän idean ja Lumilinnalle joka ystävällisesti vastasi minulle, että sain myös jonkin yrityksen/Matkailu alan näkemyksen tähän kysymykseeni. Kiitos, Kiitos, ja viellä kerran Kiitos teille kaikille.

Tässä on viellä linkki yle.fi uutiseen joka liittyy sisäsatamaan --> Sisäsatama uutinen
Lyhyesti tietoa metsä botniasta --> Metsä botnia
Lumilinnan sivut --> Lumilinna
Joulupukin satamakonttori --> Konttori

~Laura~