Joulun terveiset ja Uuden vuoden uudet kujeet

Hei kaikki ystävät, tutut, ventovieraat ja muut maan tallaajat. Tänään on tämän vuoden viimeinen päivä. Kohta saamme taas taistella vuoden 2016 kirjoittamista. Kuinkahan monta kertaa tulen itsekkin kirjoittamaan väärin.

Tosiaan joulun kiireetkin on nyt käyty ja hirveät ressaamiset lahjoista voitettu. Sitä joka vuosi itselleen hokee jo kesällä että aloitan lahjojen hankinnan jo nyt, mutta jotenkin se aina jää vain viimetinkaan. Ennen joulua juoksimme hellun kanssa kaupasta toiseen joka päivä ja etsimme ihmisille lahjoja. Kaikki lahjat jotka oli tarkoitus ostaa löytyivät kuitenkin ajoissa ja jokainen sai lahjansa.

Itsenkin sain jonkun verran lahjoja. Sain hellulta kaulakorun missä oli ankkuri riipus, hänen siskoltaan sain suihkusaippuan ja oli siinä jotain muutakin mutta en nyt yhtäkkiä muista että mitä, no hellun porukoilta muuten sain sellaisen fazerin peltisen suklaarasian jossa tietenkin oli suklaata. Joulun taas olin sieppijärvellä äitini luona. Sieltä sain lahjaksi petivaatteet, villasukat, erillaisia rasvoja ja kaikenlaisia tuikkukippoja..en edes muista mitä kaikkea sain. Söin itseni äitin tykönä kylläiseksi ja oli muutenkin mukava nähdä siellä asuvia kavereitani.

Kaikista ihaninta oli kuitenkin palata joulun jälkeen takaisin kemiin rakkaan luo.

Hmm.. no siinä oli höpinät joulusta.

Tämä vuosi on ollut kyllä niin hektinen ja opettanut minulle paljon uutta. Olen myös huomannu ketkä ovat oikeita ystäviäni ja ketkä ovat vain joidenkin asioiden perässä minulta. Tyhmyyksiä on tehty, mutta myös fiksuja päätöksi. Sydän on särkynyt ja sirpaleet on koottu kasaan. Ystävien olkapäänä on oltu ja tuettu. Olen myös saanut hyvin paljon enemmän itsevarmuutta. Koulu tänä vuonna meni kyllä ihan vituilleen, mutta jos en lupaa koulun puolesta yhtään mitään vaan elän päivä kerralla ja nostan itseni kouluaamuina väkisinkin ylös. Jos vaikka ajattelisin joka päivästä jotain positiivista. Jos.. EI... ei enää jossittelua!! Tuleva vuosi tuo tullessaan uudet tuulet.. uuden minun. Tämä tyttö ei enää jossittele koulun eikä muunkaan kanssa. Minä tiedän että pystyn siihen .. tiedän että minusta on lähihoitajaksi! Enkä aijo pettää äitiäni enkä isääni jotka toivottavasti uskovat vielä minuun, en aijjo pettää ystävieni enkä poikaystäväni uskoa kouluni suhteen.. En etenkään petä enää itseäni koulun suhteen! Varo vuosi 2016... Uusi minä on tulossa itsevarmempana, päättäväisempänä ja rohkeampana kuin koskaan ennen!

Tämän tekstin kevennykseksi vielä hieman kuvia :))

Time To Talk...

"Tällainen pieni tyttö/
Helposti unohtuu./
Kun ei sanottua saakaan/ 
"Älä mee." Ovi sulkeutuu./"

 "olin pohjal, sä toit valon elämääni
sä autoit mua näkee eläväni väärin
.. sä otit kädestä kiinni ja nostit
silmät säihkyen enkeli valoa loisti.
.. se hetki, se tunne"

"Sinut kun näin ihmeellinen
sydämessäin ääni niin yksinäinen
kuiskasi näin siinä hän nyt on"

Ajattelin tämän kirjoituksen aloittaa hieman erilalailla kuin aikaisemmat. Tuossa yläpuolella on eri lauluista joitain kohtia kappaleesta. Ensimmäinen kertoo siitä kun minusta vain yksinkertaisesti on pitkään tuntunut siltä, että kaikki kaverit on kadonneet jonnekkin. Tuntuu kuin olisin yksin.. ihan yksin. Mutta ymmärrän.. kaikilla on oma elämä. Joten kai minun on pakko antaa heidän elää sitä ilman että häiritsen heitä. 

No nuo kaksi muuta ovat ehkä vähän positiivisemman puoleisia. Keskimmäinen tulee siitä.. kun eräs henkilö jonka kanssa olen puhunut sellaisiakin asioita mitä jotkut eivät uskalla edes miettiä ääneen. Tän henkilön kanssa ko oon puhunu ..se vain.. tulee luonnostaan. Hänen kanssaan on niin helppo puhua.. ei yhtään painostavaa tai sellaista että tulisi tyhmä olo. Voisin suoraan sanoa, että hän ymmärtää kaiken mitä sanoo ja tiedän että voin puhua hänelle ihan mitä vain ja se asia ei leviä yhtään minnekkään. Mutta hänen silmistään ja olemuksestaan huomaa että hänelläkin on omia asioita ja toivoisin että hän voisi niistä puhua minulle. Esteeksi.. tai no eise ehkä este ole mutta kuitenkin tiedän että hän ei ole minulle heti kertomassa mitään, koska ei olla kauaan tunnettu, mutta minua se ei haittaa koska luotan häneen. Yhteen väliin juteltiin tosi siis oikeasti tosi paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta nyt... no hänellä ei ole kaiketi ollut vain aikaa. Toivon että pääsen taas pian juttelemaan hänelle.. tai edes näkemään hänet.

Noh.. siinä oli minun tämänhetkiset tuntemukset. Mitäkhän muuta mie tähän keksisin kertoa. Ensimmäinen jakso koulussa meni suoraan sanottuna ihan vituilleen ja siitä hyvästä nuoriso työntekijä otti minuun yhteyttä facebookin kautta, koska kouluni oli ottanut heihin yhteyttä. Ennen syyslomaa meillä alkoi kakkos jakso eli kutu-jakso (kuntoutumisen tukeminen). Yritän tsempata itseni siihen tilaan että jaksaisin edes käydä koulua. Mutta ainahan saa toivoa että kaikki menee paremmin joten nyt toivon niin tuon koulun suhteen.
   Jotta tästä tekstistä ei tulisi yhtä itkun nyyhkyn tarinaa niin minulla on keskiviikkona inssi ja jos hyvin käy niin sitten saan kortin taskuun ja silloin on ainakin jotai saavutettu tässä elämässä.

"Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.."

Haluun tietää et sä tiedät

 

Lyhyessä ajassa tapahtuu

Tosiaan kuten jo otsikkoki kertoo niin mulle on tapahtunu paljon lyhyessä ajassa. On tapahtunu hyviä kuin ikäväviäki asioita. Jos kertoisin vaikka ensiksi ne ikävät asiat. Tein tuossa reilu viikko sitten vaikean päätöksen, jätin poikaystäväni. Se ei ollut helppoa, mutta niin itsekkäältä kuin tämä voi kuulostaakkin niin olen nyt paljon onnellisempi. Silloin kun olin hänen kanssaan niin en saanut sitä huomiota mitä olisin tarvinnut. Hän oli koko ajan vain puhelimen kanssa tai omien kavereidensa kanssa. Tuntui että aikaa ei minulle jää yhtään. Mutta nyt ajattelen että hei mä oon vasta kahdeksantoista vuotias.. minulla on koko elämäni edessä. Hänen kanssaan oli ihanaa, mutta tunteet alkoivat vain hiipumaan ja sille ei voi mitään.

Mutta... olihan minulla niitä hyviäkin asioita tapahtunut. Olen lyhyessä ajassa tutustununt ainakin kolmeen aivan mahtavaan tyyppiin ja heille kaikille on helppo puhua kaikesta. Kukaan heistä ei vähättele asioitani tai muuta. He ymmärtävät ja huomaavat heti jos minulla painaa jokin mieltä. Yhdelle heistä haluaisin puhua enemmän, mutta hänellä on omiakin ongelmia ja en halua omilla asioillani häiritä häntä. Minusta tuntuu aina että minun ongelmani ovat niin pieniä, että mitä turhaan häiritsemään muita. Minä itse kyllä olen aina valmis auttamaan muita laittaen omat ongelmani ja asiani takaa-alalle.

Tähän on hyvä päättää tämä teksti ennenkuin alan selittämään niin epäselvää tekstiä josta en itsekkään välttämättä saa selvää.

"Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran"

~Laura~

Summer Weekend 2015

Helloou!

Tänä viikonloppuna oon melkein koko ajan ollu Nennan, Markon ja Even kanssa :) Oon Even kameraa saanu lainata ja otellu ihan hirveesti kuvia jaja kaikkea muuta kivaa tehty. Sitte met olemma pyöräilleet jaja kunhan vaan chillaillu kapessa. Vähän veikkaan että tämäki blogi teksti tulee olemaan täynnä kuvia, mutta yritän laitella melkein kaikkien alapuolelle jtn kuva tekstiä :) Niiin ja tänään Eve autto muokkaamaan tätä blogin ulkonäköä niin nyt se on paljon parempi ku aikasemmin, ihte ainaki tykkään enemmän tästä ko edellisestä :) Mutta mutta nyt niitä kuvia :D

 Tässä on minun pikku Kirppu :3 Se täyttää nyt heinäkuussa 1vuoden :)

                                                    Tuli sitä vissiin jtn otettuaki :DD

                                                        Ja näki kavereitaki ... :)

 Sitten mulla on pitkin kämppää tämmösiä sisustustarroja.. rakastan näitä ihan älyttömästi :)

                                           Sitten vähän kukkasia tuosta pihalta :Dd

 Tännäään siiis sunnuntaina oli lämmin ja auriinkoinen päivä ja silti mulla oli villapaita päällä :D

                                          Sitten tein parille kaverille ranskanletit :)

                                           Käytiin Even kanssa leikkimässä veellä...

                                                          ...Ja kiipeiltiin puissa..

                                Sen jälkeen loppuki kunto ja Eve lösähti maahan :D

Sitten me käytiin  viellä tutkimassa yhtä hylättyä koulua :D

Eipä mulla sitten muuta tähän viikonloppuun.. olemmapa kuulolla ;)

Kesäloman alkuviikot

Joo eli heeeips!
Mulla ei oo nyt kesäloman alkuviikoilla tapahtunut pahemmin mitään. En saanut kesätöitä, kaverit on etelässä ja ei oo rahaa oikee mihkään. Muut vaan reissaa ja meikä nököttää kemissä. Noh, on täs jtn hyvääki, ollaan kullan kanssa kahtottu ensimmäistä yhteistä kämppää ja ollaan käyty ny 6 asuntonäytössä.. torstaina on taas yks. Heinäkuussa tulee varmaan lissäää asuntonäyttöjä ko sillon toi muutto on paljon ajankohtaisempi. Oon aatellu alottaa taas ton vloggaamisen ja näin.. tässä ko saan tähän koneelle jonkun missä voi muokata niin videoit ja nääin :)

Mut mulla ei nyt oo valitettavasti kuvia eikä enempää asiaa.. mutta palatkaamme asiaan taas mahdollisimman pian :)

~Laura~

Lävistykset ja venarit

Heipsansaa!

Kuten jotkut ovat varmaan jo huomanneet minun kuvistani missä olen itse esiintynyt, että minulla on jonkilaista rautaa naamassani ja nyt aattelin kirjotella, että mitä kaikkia koruja minulla on. Ennen kuin alotan höpöttään nuista läväreistä niin olen ostanut kaikki lävistykset ja venarit Crazy Factorysta.

 Pahoittelen vielä kuvien laaduista, ne on otettu puhelimen kameralla ja laatu ei ole mikä parhain..

Juu elikkäs mulla on vasemmassa korvassa toi pinkki venari se on 12mm ja varmaan jääkin sen kokoiseksi. Oikeassa korvassa venytys on vasta 4mm menossa ja olis tarkoitus venyttää se tonne 12mm. Venytyksen lisäksi siellä on kaks korvakorua ja rustokoru. :)

Yritin jotenkin järjestykseen laittaa, että minkä korun oon laittanu eka ja minkä vika jne. Eli ihan ekana oon laittanu huulikorun, sen jälkeen kaverini laittoi minulle napakorun. Kemiin muuton jälkeen kävin laitattamassa kielikorun jonka jälkeen halusin viellä kulmakorun. :D

Eli minulla on jonkun verran lävistyksiä. Mikään nuista ei ole sattunut. Joillekin tieteen käy enemmän minulle lävistysten laittaminen ei käy ollenkaan.

Mitä enemmän minussa on nuita koruja sitä enemmän tunnen olevani minä itse. Ne ovat osa minua ja minun persoonallisuuttani.

Ja nyt voisin laittaa viellä hieman kuvia millaisia koruja minulla on. Niitä ei ole kovin paljon kun en ole kovin innokas vaihtelemaan korujani, mutta kyllä niitä on jonkun verran kertynyt tämän kahen vuoen sisällä :)

                                 Elikkäs siinä on kaks ekaa kuvaa.. siinä on lävärit 3mm-12mm

                                                       tässä on pari napakorua :)

                                    Kielikoruja, tapit on aika tylsiä, mutta tykkään vaihella palloja:)

 Ja siinä on viellä palloja, piikkejä, hevosenkenkiä ja renkaita. Pahoittelen kun en saanut parempaa kuvaa, puhelimeni ei vain yksinkertaisesti suostunut tarkentamaan. :D


Noh eipä mulla sitten muuta. Yritän huomenna kirjoitella taas :)

~Laura~

  

Helsinki-OPIkoulutus-Suomenlinna

Hei!

Kuten jo otsikostakin huomasi, että blogi tekstini käsittelee jollain tavalla helsinkiä. Olin siis viikonloppuna helsingissä OPI-koulutuksessa. Eli minä olen OPI-tiedottaja. Me OPI-tiedottajat kierrämme ensisyksynä n.50 oppilaitoksessa infoamassa SAKKI ry toiminnasta ja yritämme saada uusia opiskelijoita liittymään SAKKIiin ja sitä myöten myös Sakki aktiiveiksi. Me kierrämme 9viikkoa oppilaitoksesta toiseen.
Mutta asiasta toiseen ja kolmanteen. Met olimma yötä suomenlinnassa mikä oli minulle ainakin mahtava kokemus, koska en ole koskaan ennen ollut suomenlinnassa. Olin siellä melkein koko ajan puhelin kädessä ottamassa kuvia joita voin lisätä tänne. Tämä helsingin reissu olisi ollut mitä mahtavin jos en olisi tullut sunnuntai aamuna kipeäksi. Silloin aamulla kun heräsin oloni oli aivan kamala. Pyysin yhtä kaveriani hakemaan jostain kuumemittarin jotta voisin mitata kuumeni..ja kappas vain mittari pongahti sinne 38.2 asteeseen. Minun normaali lämpöni on jtn 36,5 astetta eli minulla oli kuumetta. Sen jälkeen soitin äidilleni ja toivotin hänelle hyvää äitien päivää jonka lisäksi sanoin, että olin tullut kipeäksi. Jonkin ajan kuluttua yksin aikuisista tuli vaihtamaan lippuni aikaisempaan, että pääsisin nopeammin takaisin kotiin sairastamaan.

Noh.. siinähän se viikonloppu sitten meni, mutta tässä vielä hieman kuvia ennenkuin lähdin helsinkiin ja sieltä helsingistä.. annetaan kuvien puhua puolestani. :)

Osa viimisistä kuvista on otettu Kemistä.

~Laura~