"Tällainen pieni tyttö/ Helposti unohtuu./ Kun ei sanottua saakaan/ "Älä mee."
Ovi sulkeutuu./"
"olin pohjal, sä toit valon elämääni sä autoit mua näkee eläväni väärin .. sä otit kädestä kiinni ja nostit silmät säihkyen enkeli valoa loisti. .. se hetki, se tunne"
"Sinut kun näin ihmeellinen
sydämessäin ääni niin yksinäinen
kuiskasi näin siinä hän nyt on"
Ajattelin tämän kirjoituksen aloittaa hieman erilalailla kuin aikaisemmat. Tuossa yläpuolella on eri lauluista joitain kohtia kappaleesta. Ensimmäinen kertoo siitä kun minusta vain yksinkertaisesti on pitkään tuntunut siltä, että kaikki kaverit on kadonneet jonnekkin. Tuntuu kuin olisin yksin.. ihan yksin. Mutta ymmärrän.. kaikilla on oma elämä. Joten kai minun on pakko antaa heidän elää sitä ilman että häiritsen heitä.
No nuo kaksi muuta ovat ehkä vähän positiivisemman puoleisia. Keskimmäinen tulee siitä.. kun eräs henkilö jonka kanssa olen puhunut sellaisiakin asioita mitä jotkut eivät uskalla edes miettiä ääneen. Tän henkilön kanssa ko oon puhunu ..se vain.. tulee luonnostaan. Hänen kanssaan on niin helppo puhua.. ei yhtään painostavaa tai sellaista että tulisi tyhmä olo. Voisin suoraan sanoa, että hän ymmärtää kaiken mitä sanoo ja tiedän että voin puhua hänelle ihan mitä vain ja se asia ei leviä yhtään minnekkään. Mutta hänen silmistään ja olemuksestaan huomaa että hänelläkin on omia asioita ja toivoisin että hän voisi niistä puhua minulle. Esteeksi.. tai no eise ehkä este ole mutta kuitenkin tiedän että hän ei ole minulle heti kertomassa mitään, koska ei olla kauaan tunnettu, mutta minua se ei haittaa koska luotan häneen. Yhteen väliin juteltiin tosi siis oikeasti tosi paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta nyt... no hänellä ei ole kaiketi ollut vain aikaa. Toivon että pääsen taas pian juttelemaan hänelle.. tai edes näkemään hänet.
Noh.. siinä oli minun tämänhetkiset tuntemukset. Mitäkhän muuta mie tähän keksisin kertoa. Ensimmäinen jakso koulussa meni suoraan sanottuna ihan vituilleen ja siitä hyvästä nuoriso työntekijä otti minuun yhteyttä facebookin kautta, koska kouluni oli ottanut heihin yhteyttä. Ennen syyslomaa meillä alkoi kakkos jakso eli kutu-jakso (kuntoutumisen tukeminen). Yritän tsempata itseni siihen tilaan että jaksaisin edes käydä koulua. Mutta ainahan saa toivoa että kaikki menee paremmin joten nyt toivon niin tuon koulun suhteen. Jotta tästä tekstistä ei tulisi yhtä itkun nyyhkyn tarinaa niin minulla on keskiviikkona inssi ja jos hyvin käy niin sitten saan kortin taskuun ja silloin on ainakin jotai saavutettu tässä elämässä.
