maanantai 28. marraskuuta 2016

Rakenneultra

Huimasti tähän aiheeseen en valitettavasti saa tekstiä, mutta se ei haittaa.

Kävin siis 25.11.2016 rakenneultrassa. Lapsivettä oli hyvin ja lapsi kasvoi normaalisti.
Jotkut saattavat nyt miettiä, että minkä sukupuolen lapsi sieltä nyt on tulossa? No sen minäkin haluaisin tietää. Nimittäin tällä meidän möksykällä oli jonkin lainen meditaatio kohdussa meneillään, koska se istui jalkojensa päällä. Tuosta istuma asennosta johtuen mekään emme tiedä tuleeko sieltä tyttö vai poika.

Kunhan sieltä tulee vain terve lapsi niin ei mitään hätää :)

Kovasti meijän möksykkä tuolla kohdussa ainakin liikkuu. En vielä itse tunne potkuja tai muuta, mutta siitä ultrakuvasta näki miten eloisa lapsi siellä on.

Sami (lapsenisä) sanoi että yhenlainen piruiita siellä on ko pitää isää jännityksessä.

En tiedä kumpaa meistä tällä hetkellä enemmän jännittää lapsen tulo maailmaan. Minua ei vielä niinkään, mutta asiat voivat muuttua kun alan tuntemaan lapsen liikkeet. Mielenkiinnolla niitä liikkeitä odotan!

~Laura~

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kiusaaminen

Kiusaaminen! Suurimalle osalle ihmisistä tämä aihe on hyvin vaikea. Tiedän, koska olen itse kokenut sen.

Kiusaamista on monen laista. On psyykkistä ja fyysistä kiusaamista. Olen kokenut molempia...joten sen pohjalta voin puhua omia kokemuksia.

Koulukiusaamista olen kokenut 1-6 lk.

Minua kiusattiin siitä miten pukeuduin, siitä että saatoin meikata joskus, siitä että olin köyhästä perheestä ja siitä miten saatoin puhua. Silloin kun olin nuori minua haukuttiin ja tönittiin, myös syrjittiin. Se ei ollut kivaa.



Nykyään meitä ihmisiä piirittää some eli sosiaalinen media. Olen lukenut ja myös kokenut some kiusaamista.

Hmm, tässäkö miettii että miksi joku kiusaa? Onko hänellä itsellään niin huono omatunto että pönkittää itseään sillä kiusaamisella? Vai haluaako vain olla jossain porukassa tosi cool toisten mielestä?

Voin suoraan sanoa, että minkäänlainen kiusaaminen ei ole cool vaan todella säälittävää. Siinä ei tee kuin hallaa itselleen.

Esimerkiksi jos olet jossain suuressa porukassa ja huutelet jollekkin vähemmän "siistille" ihmiselle pahoja sanoja..ja aiheutat toiselle sen pahanmielen..onko se kivaa? Kuulostaako se muiden korvaan kivalta? EI! Minulle siitä ei nouse ylpeys sitä kohtaan joka huutelee vaan suuri myötähäpeä. Miten joku edes kehtaa huudella toiselle pahoja sanoja? Eikö siitä jo itsellekkin tule pahamieli?


Mutta tiedättekö mikä minusta on surullista. Se että tätä kiusaamista ei tapahdu vain nuorten keskuudessa vaan myös meidän aikuisten keskuudessa. Me aikuiset ihmiset.. joiden oletetaan olevan järkevää porukkaa emme sitä välttämättä ole!!! Olen kuullut myös työpaikka syrjinnästä ja kiusaamisesta. Mitä iloa me aikuiset saamme kiusaamisesta?

On monellaisia projekteja jotka ovat koulu/työpaikka kiusaamista vastaan. Ja me aikuiset järjestämme niitä. Miten me aikuiset voimme järjestää niitä jos kerran mekin kiusaamme?

Nonin.. nonin.. moni on varmaan nyt saanut semmoisen käsitteen tästä tekstistä että kaikki kiusaavat. Ei, ei.. en minä sitä hakenut takaa. Vaan sen että tälläistä meidän kaikkien keskuudessa tapahtuu melkein joka päivä. On meitä jotka eivät kiusaa tai hauku ja se on todella kunnioitettavaa jos saa pidettyä itsensä kasassa ja vahvana.. pois kiusaamisesta.

Mutta myös sekin on tärkeää, että jos SINÄ..niin juuri sinä joka luet tätä tekstiä juuri nyt näet kiusaamista niin menet väliin. Saatat sillä väliin menemisellä pelastaa sen kiusatun päivän. Se kiusattu saattaa huomata että hei.. ei täällä kaikki kiusaakkaan vaan on niitäkin jotka pitävät kiusattujen puolta.

Yksikin kiva sana tai teko antaa sekä sinulle että toiselle hyvän mielen.


Kiitos jos jakoitte lukea tän todella sekavan tekstin tänne asti ja ymmärsitte pointtini :)

~Laura~

tiistai 15. marraskuuta 2016

Joulu lähestyy

Taas on se aika vuodesta kun joulukiireet alkavat painaa. Pitäs siivota ja leipoa ja ostaa lahjoja ja koristella ja ja. Kaikkea pitäisi tehdä.

Sitä näin marraskuun puolessa välissä miettii että hyvin kerkeää ostamaan lahjat ja koristelemaan, mutta aina jotenkin kummasti se joulu tulee niin rytinällä että sitä ei kerkeä edes huomata.

Itsehän en yhtään tiedä mitä hommaan lähipiirille joululahjaksi. Oisko kellään siihen hyviä ehdotuksia?

En tiedä lukeeko näitä mun kirjotuksia kukaan, mutta jos sinä siellä joka satuit eksymään blogiini ja luet tätä tekstiä niin kommentoi ihmeessä mitä itse olet tai aijot hommata/tehdä jollekkin lahjaksi.

Joulukoristeluita olen jo hieman tehnyt. Olen laittanut pieniä kuusinauhoja sinne tänne, hieman jouluvaloja, pienen kuusen ja sen alle lahjoja ja tietenki kynttelikön ikkunalaudalle.

Itse joulusiivous tähän huusholliin on vielä tekemättä, mutta eiköhän sekin tehdä tässä lähiaikoina.


Hmm.. edellisessä postauksesta puhuin siitä että olen raskaana. Olen huomannut, että en voi pahoin enää niin usein ja en ole myöskään oksennellut pitkään aikaan mistä olen tyytyväinen. Masukin alkaa ottamaan jo hieman muotoaan. Huomasin myös senkin että masuni kasvaa eteen päin ei yhtään sivuille.. saas nähä mimmonen rantapallo olen loppuajasta.

Kuvia minulle ei valitettavasti ole nyt, mutta yritän saada otettua niitä seuraavaan postaukseeni.

P.S. muistakaahan olla kilttejä, tontut vartioi ;)

~Laura~

tiistai 1. marraskuuta 2016

Paljon on tapahtunut

Paljon on tapahtunut siitä mitä oon viimeksi kirjottanut. Lueskelin blogiani ja muistelin mitä olen viimeksi kirjoitellut ja kirjoitukset taisivat mennä heinäkuuhun asti, koska siellä puhuin äitini syntymäpäivistä.

Lyhyesti kerrottuna olen ollut kuntouttavassa työssä hetken, mutta se jouduttiin keskeyttämään poissaolojen vuoksi. Pahat olot taas johtuivat hyvin iloisesta asiasta nimeltään raskaus. Kyllä meille on Samin kanssa tulossa pieni myttykäärö tuossa huhtikuun alussa.

Raskaudesta sen verran että alkupahoinvointi oli aivan hirveä. Sen aikana en kuitenkaan oksennellut, mutta sekin vaihe tuli tuossa ensimäisen 12 raskausviikon jälkeen. Nyt olen raskausviikolla 18 ja pahoinvointia esiintyy vielä hieman ja oksentelua myös, mutta pikkuhiljaa ne alkavat menemään ohi.. ainakin toivon niin. Masukin alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja rakenneultrakin lähenee. En malta oottaa! :3

Unirytmini on kääntynyt katolleen.. eli nukun päivät ja valvon yöt... se hieman ketuttaa koska menee koko päivä pilalle sillä että minä vain nukun.

Mutta tälle yölle en jaksa kirjoittaa enempää...toivottavasti saan tätä tekstiä tänne blogiin enemmän, mutta katotaan miten jaksan kirjoitella.

tässä on vielä kuva niskapomu ultrasta joka tehtiin raskausviikolla 12+2



~Laura~


Teleportti vuoteen 2023

 Siitä on jo vuoden päivät kun viimeksi tänne kirjoittelin. On ollut niin paljon kaikenlaista, että energiaa ei ole vain tänne asti riittäny...