Kiitollinen, Siunattu & Onnellinen

Viimeinen postaus meidän Pietarin reissusta tulee tässä!
Olisin kirjoittanut tämän postauksen jo eilen, mutta junassamme ei ollut kunnolinen netti joten kirjoittaminen siirtyi tähän päivään (Lauantai).


Torstaina tosiaan lähdimme n. klo 11 liikenteeseen hotellilta. Päivän plääninä oli kiertoajelu/nähtävyyksien näkeminen.

Näimme todella paljon erillaisia nähtävyyksiä ja historiallisesti tärkeitä rakennuksia ja nähtävyyksiä. Kaikista ei kerennyt saada kuvaa ja tietoa oppaaltamme tuli niin paljon että kaiken sulattamiseen menee aikaa.

Aluksi mietin että oppaallamme on joku "lunttilappu" kun hän puhui koko ajan, muisti kaikki vuosiluvut ja kuka oli mikäkin. Mutta ei! Hän muisti kaiken ulkoa. Jos en nyt aivan  väärin muista niin Venäjällä oppailla on joka vuosi koe, jossa heidän osaaminen ja muistaminen testataan.

Tässä teille vähän kuvia niistä nähtävyyksistä mitä näimme. (En muista näiden paikkojen nimiä, koska englannin kieleni ei ole niin hyvä että muistaisin suomeksi mitä ne olivat)

Yhden aikaa kävimme syömässä lounaan. Se oli oikeastaan ihan hyvää. Ensin saimme salaatin, sitten kanakeiton. Luulin että se kanakeitto olisi pääruoka, mutta ei ollut. Siitä seuraavana saimme jonkin kanaruoan. Siinä oli friteerattu? kanaa ja keitettyjä vihanneksia. Tää viimeisin ruoka ei ollut kovin omaan mieleeni, mutta onneksi se kanakeitto täytti vatsaa jo niin paljon että ei haitannut.

Kiertoajelumme loppui n. klo 16. Tämän jälkeen meillä oli vapaata.

Käytiin siinä lähellä olevassa kauppakeskuksessa, niinkuin joka päivä. Löysin kaikkille tuliaiset.

Loppuillan otin itse sitten lepoa huoneessa, koska jalkani olivat ihan kuolleet päivän kävelystä.

Tähän loppuun haluan sanoa että olen KIITOLLINEN siitä että uskalsin lähteä tähän reissuun ja myös siitä että koulumme antoi siihen mahdollisuuden. Myös venäjän verkosto oli suuri mahdollisuuden antaja.

Olen SIUNATTU niistä uusista ystävistä jotka matkalla sain. Kiitos teille jotka teitte tästä reissusta ikimuistoisen.

ONNELLINEN olen siitä että selvisin reissusta. Huonosta kielitaidosta huolimatta ja siitä että pääsin turvallisesti kotiin oman perheeni luo. Olen myös onnellinen niistä muistoista jotka loimme tällä reissulla.

Kiitos!

~Laura~

Miten tää aukee?

Tämä päivä oli kyllä muita paljon helpompi.

Aamulla lähdimme puoli kymmenen aikaan liikenteeseen ja suuntanahan meillä oli jälleen kerran metro. Menimme tänään melkein yhden metro linjan pääteasemalle, joten matka-aika oli hieman pidempi kuin muina päivinä.

   Menimme kaupungin laidalla sijaitsevaan kouluun. Se muistutti aika paljon jo suomen kouluja, lukuun ottamatta sisäänpääsyllä sijaitsevaa turvatarkastus porttia. Ulkovaatteet veimme narikkaan, paitsi että emme saaneet numeroita vaan saimme itse viedä takkimme naulakkoon.

Kun olimme saaneet jättää takkimme naulakkoon ja olimme käyneet vessassa jatkoimme matkaa luokkahuoneeseen.
   Luokkahuoneessa meitä odotti U:n mallinen pulpetti rivistö. Jouduimme hetken aikaa odottamaan että opettajat saapuivat luokkaan, jonka jälkeen opettajat esittäytyivät meille ja meidän tuli esitellä itsemme (nimemme ja tulevaisuuden ammattimme).
 

Ensinmäiseksi meillä oli Venäjän oppitunti, jossa puhuttiin verbistä. Kaksi oppilasta olivat valmistaneet meille powerpoint esityksen ja toinen heistä oli opetellut jopa puhumaan suomea. Tehtävänämme oli täyttää englanniksi sanaristikko, joka piti sitten suomentaa.

Seuraavaksi meillä oli matematiikan tunti, jossa jakauduimme istumaan niin, että joka toinen oppilas oli suomalainen ja joka toinen venäläinen. Meidän tuli tehdä tehtäviä, jossa testattiin päättely kykyä, ei niinkään matemaattisia kykyjämme.

Viimeisenä  ja ehkä mielenkiintoisimpina tuntina, meillä oli fysiikkaa. Venäläiset oppilaat olivat valmistaneet meille esityksiä. Sokeripitoisuuden vaikutus -> sateenkaari esitys. Kananmuna pulloon palavan paperin avulla, soodalla ja viinietikalla ilmapallon täyttäminen sekä sooda + viinietikka = kaasulla kynttilöiden sammuttaminen.

 Kun esitykset olivat päättyneet ja kiitos/tuliais karkit jaettu niin pienen tauon jälkeen menimme syömään koulun ruokalaan johonka meille oli katettu kolmen ruokalajin ruoka jonka maut jakoivat mielipiteitä.

Minun mielstäni venäläinen kouluruoka oli todella hyvää. Vaikka pahalta tuntuu sanoa niin tämän päivän kouluruoka on ollu tämän koko reissun paras ruoka tähän mennessä.

Meidän varinainen ohjelmamme loppui koulu lounaaseen. Sen jälkeen meidän porukka erkaantui kukin omille teilleen.

Minä ja muutama muu suuntasimme takaisin metrolle ja lähelle hotelliamme. Menimme muutaman kaverin kanssa kauppakeskukseen pyörimään, mutta en löytänyt oikein mitään vaikka se paikka onkin suuri.

Jossain vaiheessa tulimme takaisin hotellille.

 Hetken hotellilla oltuani lähdin uudestaan kauppakeskukseen ja tällä kertaa löysinkin jotain, en kyllä itselleni vaan tyttärelleni. Siellä kiertelyn jälkeen haimme ruokaa ja tulimme takaisin hotellille.

Loppu ilta onkin mennyt raporttia ja blogia kirjoittaessa...ja ehkä hieman viiniä maistellessa.

Kohta taitaa vain kutsua sänky kun aamulla on kuitenkin herätys.

Joten kiitos kun luit!

~Laura & Janina~

Niin mikä metro?

Jos eilinen oli mun mielestä toiminnan täyteiten ja vauhdikas niin mikähän tämä päivä on si ollu.

Aamulla tosiaan herättiin ja lähettiin aamupalalle. Täytyy kyllä sanoa että on ikävä suomen hotellien aamupaloja. Tässä aamupalassakin saattoi olla vain se että en ole tottunut sen tapaiseen ruokaan, mutta se miten ne aamupalat oli järjestelty oli kyllä ihmeellinen. Sai moneen kertaan miettiä että missä on mitäkin.

Aamupalan ja aamutoimien jälkeen kokoonnuimme hotellin ala-aulassa. Siitä sitten lähettiin koko konkkaronkka kohti ensimäistä metro seikkailua. No loppujen lopuksi nää metrot on aika yksinkertaiset. Ainakin täällä. Pitää vaan seurata värikoodia ja katsoa mikä on sen raiteen päätepysäkki niin selviää jo oikeaseen paikkaan.

Ihan ensimäisenä kävimme eräässä koulussa, joka ei ulkoapäin eikä kyllä sisältä päinkään näyttänyt yhtään koululta, mutta kyllä siellä oppitunteja pidettiin.

Me menimme erääseen luokkaan jossa oli pulpetin laitettu semmoiseen soikeaan muotoon. Joka toisella penkillä istui suomalainen ja joka toisella penkillä istui venäläinen.

Meille annettiin siinä semmoinen A4 kokoinen lappu jossa oli kysymyksiä. Nämä asiat meidän piti selvittää siitä vierellä istuvalta henkilöltä. Aluksi se hieman jännitti että mitenkähän tässä pärjää, että alkaako sitä vain sönkkäämään jotain ihan omiaan. MUTTA! Ei se ollutkaan niin kamalaa. Oikeastaan se oli tosi hauskaa ja yllätyin siitä kuinka paljon sain selvää asioista ja siitä että tää toinen osapuolo sai mun puhumisestani selvää.

Siinä hetken toistemme kanssa juteltua meidän piti kaikille esitellä tämä vierustoveri jonka kanssa oli ne lapun asiat käyneet.

Ai niin veimmehän me tosiaan tuliaisiakin! Oli jotain pastilleja? ja sitten suklaata. Saimme myös heiltä lahjan. Itse sain TODELLA hyvää appelsiini täytesuklaata.

Koulu käynnin jälkeen siirryimme syömään. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen että oon todella nirso. Tämän päivän lounas ei todellakaan ollut minun makuuni, mutta aika moni siitä tuntui tykkäävän. Suurin järkytys siinä paikassa missä kävimme oli se että he eivät tunteneet käsitystä MAITOKAHVI.. jäipähän kahvikin juomatta.

Lounaan jälkeen taaplailimme pienen matkan seuraavaan kohteeseen joka oli Sokos Hotel. Siinä mitä olen suomen hotelleita nähnyt niin tää kyllä vei pisteet kotiin siinä. Kaikki oli suurta ja isoa. Sen hotellin ruoka-alue ja hyvinvointi alue olivat vanhassa rakennuksessa ja siinä ympärillä oli se uusi rakennus. Asiakaspalvelu oli siellä hotellissa omasta mielestäni todella hyvä ja asiallista.

Kun olimme hotellin kiertäneet ja kokontuneet sokos hotellin ala-aulassa niin suurimman osan tiet erkanivat. Toiset lähtivät kävellen hotellille ja toiset taas metrolla.

Loppusanoiksi voisin sanoa että jaloista huomaa kun on oikeasti kävellyt paljon(tai vaan on huonot kengät) mutta jos yhtä rakkoa ja kipeitä jalkapohjia ei lasketa niin tää päivä on ollut aivan mainio!

Kiitos kun luit!

~Laura~

Hei! Tämähän liikkuu.

Huhhuh olipa vain päivä.

Sunnuntai iltana lähdimme Kemistä puoli yhdentoista aikaan. Saavuimme Helsinkiin Maanantaina noin kello yhdeksän. Juna Pietariin lähti kello kymmenen joten siinä oli aikaa juoda aamukahvit.

Pietarin junassa meillä oli kolme tai neljä passin tarkastusta. Oli rajavartiomiehiä/tullimiehiä sekä suomalaisia että venäläisiä. Ai niin ei sovi unohtaa että junassa meidän seurassamme oli myös tullikoiria.

Täällä Pietarissa kello on tunnin eellä meidän omaa Suomen aikaamme.
   Olimme Pietarissa perillä noin kello kaksi. Juna-asemalta siirryimme hotellille kahdella pikku bussilla. Voin sanoa että oloni ei ollut maailman turvallisin sen bussin kyydissä.

Tämä Pietarin, tai siis koko Venäjän ajokulttuuri on aivan ihan erilainen kun meillä Suomessa.

Myös kirjautuminen tänne Pietarin hotelliin eroaa paljon meidän hotelleihin kirjautumisella. Meidän piti antaa passimme hotellille ja myös maahantulokorttimme jonka täytimme junassa. Myös meidän piti allekirjoittaa sisäänkirjautumiskaavake.

Sen jälkeen kun olimme kirjautuneet hotelliin ja saaneet tavarat huoneisiimme, kokoonnuimme hotellin aulassa. Siellä kertasimme yhteiset pelisäännöt tälle reissulle ja vähän myös ohjelmaa.

Kaiken tämän jälkeen menimme läheiseen kauppakeskukseen syömään. Asiakaspalvelu ravintolassa oli hyvä, mutta jouduimme odottamaan ruokiamme pitkään. Omasta mielestäni ruoka ei ollut kovin hyvää tai sitten en ole vain tottunut syömään sellaista ruokaa.

Ruokailun jälkeen meillä oli omaa aikaa.

Käytiin Janinan kanssa kiertelemässä vähän sitä kauppakeskusta ja otettiin muutama rentouttava.

Huomenna on sitten uudet kujeet.

Kiitos kun jaksoit lukea!

~Laura & Janina~