Projektia projektin perään

 En tiedä yritänkö vältellä vastuuta siivoamisesta ja muusta vai onko mulla aivan liian paljon aikaa kuluttaa aikaani kaikkiin erillaisiin projekteihin.

Ensimmäisenä projektina aloin virkkaamaan pakastimen päälle kivan väristä tablettia kun kaupasta ei löytynyt mieleistä. 
   Näin alkutiedoksi, osaan virkata mutta en todellakaan osaa lukea ohjeita. Selailin alkuun kuitenkin internettiä, josko sieltä löytyisi jokin todella helppo ohje. Se oli täysin turhaa koska en ymmärtänyt niistä ohjeista yhtään mitään.

Aloin sitten vain virkkaamaan kun sain ostettua langan ja virkkuukoukun. Siinä virkatessa sitten ihan summamutikassa tein jotakin ja laskeskelin kierroksia tai ainakin yritin. Viikonpäivät taisin sitä virkata joka päivä enemmän ja vähemmän. Kun sain sen valmiiksi tuli siitä parempi kuin olin osannut odottaa.

Lopuksi laitoin vielä hapsuja reunoilla, että työstä tulisi hieman isompi.

Toisena projektina aloin sitten rappaamaan ja maalaamaan eteis-keittiö käytävää jonka tapetti oli varmaan vanhempi kuin Urho Kekkonen. Tapettien repiminen oli tosi työlästä ja hidasta puuhaa ja kädet olivat tosi kipeät. Kun olin saanut tapetit revittyä maalasin seinät maalarin valkoisella, koska asunto jossa asun on kuitenkin vuokra-asunto ja ei tänne kehtaa mitään räikeitä värejä laittaa.

Tässä teille vähän kuvia seinistä kun niitä rappasin ja kun olin saanut maalattua seinät. Ainakin tuosta käytävästä tuli paljon valoisampi ja kutsuvampi kuin se mitä se oli ennen. 

Tapetin alla oli tosiaan tuommoinen sinivalkonen maali. Eikä mitään hajua että miksi. Ja tästä kuvasta näkee että seinä on ollut myös tuommoinen persikan värinen.

Maalaamis projektiin meni vähän reilu viikko, mutta kyllä se kannatti. Lisää kummasti asunnon viihtyvyyttä, kun se on edes vähän enemmän tällä vuosisadalla. 

Kolmannen projektin aloitin vasta. Haluan olohuoneen pöydälle hempeän värisen kaitaliinan, enkä ole taaskaan löytänyt kaupasta sopivaa joten päätin, että teen sen itse. Katsokaan kuinka kauan tässä projektissa menee.

~Laura~

Ystävänpäivä 14.2.2021

 Taas on se aika vuodesta kun suurin osa ihmisistä miettii mitä ostaisi sille rakkaalleen tai muulle lähimmäiselleen. Onko kaikki kortit lähetetty ja suklaat ostettu. Mitäpä jos hän ei tykkää suklaasta tai kukista.
 

Mitäpä sillä on väliä. Ajatus on aina kaikessa tärkein. Oli se sitten suklaata, kukkia, kortti tai vaikka vähän kalliimpi ostos.

Itselläni on neljä vuotias tyttö ja hän jo osaa hieman askarrella niin mikä on paras tapa viettää lapsensa kanssa aikaa kun tehdä jotain yhdessä. Teimme siis Auroran kanssa ystävänpäivä kortit lähimmäisille. Se oli ihan hauskaa. Kun oli suunnitellut jo helpot kortit joissa lapsi voi olla mukana paljon.

Tässä hieman kuvia minkälaisia kortteja teimme.

 

Sydämmet kortteihin tehtiin painamalla. Aurora valitsi itse minkä väriset pallot ja piippurassit kortteihin tulee. Minä sitten liimasin ne kuumalimalla koska ei ne olisi normi liimalla pysyny.

Lopuksi tietenki kirjoteltiin päivämäärä, toivotukset ja nimet korttiin. Omasta mielestäni näistä tuli ihan kivan näköset.

Samalla kun kirjoittelin kortteja niin Aurora vähän väritteli värityskirjaa, jonka hän muistaakseni sai joulupukilta jouluna.

P.s. Muistakaa vaikka virtuaalisesti muistaa niitä lähimmäisiänne.

~Laura~

Kuollut blogi, onnistuuko elvytys?

 Siitä on kohta kolme vuotta kun viimeksi sain aikaiseksi tekstiä. Silloin opiskelin ensimmäistä vuotta matkailupuolella. Nyt minulla on menossa viimeinen vuosi sitä alaa ja keväällä saan siitä paperit kouraan.

Muistaakseni blogini kuoli, koska en saanut enää inspiraatiota kirjoittaa. Se oli sitä aikaa kun suuri asioista oli tapahtumassa. En tiedä saanko nyttenkään kirjoitettua paljon, mutta en ota tästä stressiä.

Stressin aiheita on ollut paljon ja olen ollut sen takia aika väsynyt. Nyt pikkuhiljaa onneksi alkaa helpottamaan. Minulla on ihmisiä ympärillä joihin voin turvautua ja lapsi auttaa jaksamaan, vaikka hänelläkin on kova uhma päällä.

Näiden vuosien aikana on ollut mukava huomata kuinka olen kasvanut ihmisenä. Koti alkaa pysymään puhtaana, raha ei mene kokoajan johonkin turhuuksiin ja olen saanut todella paljon tehtyä itsenäisesti koulutehtäviä.

Vuosi 2020 oli kyllä todella opettavainen vuosi kaikinpuolin. Erillaiset oppimistyylit tulivat tutuiksi ja oli pakko opetella itselle uusia tapoja oppia, että sai tehtäviä tehtyä. Ihmisiä näki paljon vähemmän, mutta oppi arvostamaan niitä harvoja ihmisiä joita näki silloin tällöin. Oppihan sitä myös arvostamaan sitä oman kodin rauhaa ja turvaa. 

Toivotaan että vuosi 2021 olisi parempi kaikin puolin. Pysytään kaikki terveinä ja hyvinvoivina. Teksti oli lyhyt mutta tiivistää aika hyvin miten mulla menee. Kuvia minulla ei ole nyt valitettavasti, mutta tarviiko niitä aina ollakkaan.

~Laura~